lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluiloa!



Hattarasydän on ollut kovin joulukiireinen. ;)
Hetken vielä hiljaisuus jatkuu ja sitten palaan ahkerammin asiaan.
Nyt tulin kertomaan Silverjunglen arvonnan voittajan ja hän on;

Mari V 
14. joulukuuta 2016 klo 5.58
Mukana kahdella arvalla! :)
Suosikkini olisi: http://kauppa.silverjungle.fi/tahtibody-valkmusta-p-2291.html

Kiitos teille kaikille osallistuneille ja onnea voittajalle! (otan voittajaan yhteyden pian).

Nyt haluan toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista joulua!


3 kommenttia:

  1. Hei,

    Haluaisin kysyä jo aiemmassa blogissa miettimääni kysymystä isoista ikäeroista. Miltä se tuntuu, kun on saanut vanhimmat lapset jo lähes aikuisiksi ja sitten on yksi vielä pitkään riippuvainen taapero talossa? Tuleeko koskaan tunnetta, että "apua, olenkohan vielä hyvissä voimissa kymmenen vuoden päästä, että jaksan huolehtia nuorimmasta?" tai tuntuuko, että lapsista nuorimmat on aina liian pieniä, jotta voisi tehdä kivoja juttuja isompien lasten kanssa? Onko iäkkäämpi äiti väsyneempi? Jaksaako innostua esim. lapsen taidoista?

    Tätä kyselin muistaakseni jo aiemmassa blogissa, tai sitten luin itse vastaavan kysymyksen, mutta päätin esittää kysymyksen täällä, kun asia vielä itselleni ajankohtainen ja siihen et silloin tainnut ehtiä vastata.

    Kiitos jo etukäteen!

    Kaislakerttu

    VastaaPoista
  2. Hei Kaislakerttu! Muistan että sinä tai joku muu kysyikin tätä samaa vanhassa blogissa. En yhtään muista minäkään ehdinkö siihen vastata. ;)

    Ihan ekaksi tuohon että onko vanhempi äiti väsyneempi, niin omalta kohdalta on pakko todeta että on. Toisaalta voi johtua siitäkin, että lapsia on jo niin monta ja olen itse sairastellut aika paljon (mm.selkäkipuja, asentohuimausta yms.). Mutta kyllä sitä nuorempana jaksoi enemmän "juosta" paikasta toiseen lapsen kanssa, kun nyt olen jaksanut Olivian kanssa. Toisaalta itse tykkään muutenkin sellaisesta rauhallisemmasta kasvatustavasta ja vähemmän menevästä elämäntyylistä. Haluan nimenomaan ettei aina tartte olla joka paikassa ja lapset saa rauhoittua ihan kotona perheen kanssa.
    Mutta toisaalta aina sitä edelleen jaksaa innostua niistä lapsen taidoista ja toteuttaa lasten toiveita. Mennään siis lasten toiveesta ja toteutetaan juttuja niin, että kaikilla on kiva olla.

    Itse olen nähnyt tämän lasten ikäeron enemmänkin sellaisena "rikkautena". On ihan huippua seurata miten nuoret miehenalut osoittaa rakkauttaan pikkusiskoa kohtaan, se on kai jotenkin helpompaa näyttää hellyyttä tuollaiselle pienelle. Hih. Meillä on ihan kivasti pystytty tekemään juttuja niin isojen kesken, kuin pienempien kesken. Isot viihtyy aika hyvin ihan kotona keskenään (kuten nyt teinit yleensä), joten heistä on vaan mukavaa, että saavat jäädä kotiin, kun pienempien kanssa käydään jossain. Sitten taas isojen kanssa käydään yleensä niin että toinen meistä vanhemmista jää pienempien kanssa kotiin.
    Odotan innolla myös sitä aikaa, että meillä on kotona vaan yksi lapsi, jolle sitä aikaa on sitten vaikka kuinka. :) Toisaalta on myös lohduttava ajatus, että meillä on vielä kotona joku lapsista, kun vanhetaan. Uskon että kyllä voimia riittää hyvin vielä kymmenen vuoden päästä yhden lapsen kanssa. Onhan se vähän eri juttu, kun nyt viiden lapsen kanssa. ;)

    Eli näin yhteenvetona minusta on ihan huippua, että meille tuli tämä iltatähti. Ainoa mitä aina joskus murehdin on se, että toivon näkeväni vielä Oliviankin lapset ja jaksaa olla heidänkin kanssa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, elämä kun yllättää aina ja siksi on vähän turhaakin murehtia tulevasta ennakkoon. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, tätä oli kiva lukea!

    KK

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)